tiistai 21. helmikuuta 2012

Viikko 8: Vuoden 2011 arkeologisten kenttätöiden esittelypäivät

Kansallismuseon auditoriossa esiteltiin viime vuoden arkeologisia kenttätöitä 16.–17. helmikuuta. Kahteen päivään mahtui kuusi sessiota, joiden välissä pidettiin lounas- ja kahvitauot. Esityksiä kuultiin yhteensä seitsemäntoista kappaletta. Lisäksi esillä oli kaksi posteria: Mikko Helmisen (Turun yliopisto) ”1700-luvun houruinhuoneen kaivaukset Paraisten Seilin saarella” ja Metsähallituksen ”Valtion metsien kulttuuriperintöinventointi”. Viimeksi mainitusta kuultiin myös yhdessä esityksessä, ja Seilin saaren arkeologiaan voi tutustua tarkemmin siitä kertovassa blogissa.



Torstain teemoja olivat laserkeilauksen käyttö arkeologisten kenttätöiden dokumentoinnissa ja sen ongelmat, suurten metsäalueiden inventointi, sen ongelmat ja LiDAR-aineiston käyttö näiden alueiden inventoinnissa sekä historiallisten lähteiden ja karttojen syventynyt käyttö ja aiempaa kriittisempi tulkinta arkeologiassa. Laserkeilain on laite, joka seisoo jalustan varassa ja kuvaa ympäristönsä. Näin se luo ympäristöstään pistepilven, jota käsittelemällä voidaan kaivausalueesta luoda kolmiulotteinen malli. Maalaserkeilaus soveltuu parhaiten tunnettujen kohteiden dokumentointiin. LiDAR (Light Detection and Ranging) -aineisto taas syntyy ilmalaserkeilaimen avulla. Ilmalaserkeilaus sopii ennestään tuntemattomien kohteiden etsimiseen, koska LiDAR-aineistosta voi huomata sellaisia ihmisen jäljiltä olevia poikkeamia maastossa, joita ei ole aiemmin huomattu tai joita ei edes huomaisi maastossa kulkiessaan. Ilmalaserkeilaus sopii hyvin suurten metsäalueiden inventointiin, koska tällöin inventoijan ei tarvitse kulkea laajaa ja vaikeakulkuista aluetta kokonaan läpi. Hän voi keskittyä niihin alueisiin, jotka näyttävät LiDAR-aineistossa poikkeavilta. Historiallisten karttojen ja lähteiden syventynyt käyttö tuli esille erityisesti historiallisen ajan asutusta tutkittaessa. Tähän liittyvinä kohteina olivat Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kylätontti, Padisen luostari Virossa, Nokian Viikin keskiaikainen säterinpaikka ja Helsingin historialliset kylätontit.
 


Alustavia tuloksia Laatokan Karjalasta.

Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustalta järvenpohjasta tehdyt löydöt.

Perjantain teemoja olivat aina ajankohtainen aihe, Suomen alueen varhainen asutus, sekä vedenalainen arkeologia. Suomen alueen varhaista asutusta käsiteltiin Laatokan Karjalan, Kilpisjärven, Iin ja Kangasalan uusimpien tutkimusten valossa. Vedenalainen arkeologia tuli esiin monelta eri kannalta: esitykset käsittelivät Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustan järvenpohjan kaivausta, Porin Kallolahden hylyn kaivausta osittain maa- ja osittain vesiolosuhteissa sekä merenpohjassa tehtyjä Wrouv Maria -hylyn vuoden 2011 kenttätutkimuksia. Lopuksi kuultiin vielä vedenalaisen arkeologian tulevaisuutta pohtiva esitys.

Porin Kallolahden "kuivan" maan hylkykaivaus.

Turkulainen arkeologian opiskelija palaamassa Kansallismuseon auditorioon lounastauolta.

Kenttätöiden esittelypäivien ohjelmaan (joka piti hyvin paikkansa sekä puhujien että aikataulun suhteen) voi tutustua täällä.

Tekstin kirjoitti: museoapulainen

perjantai 10. helmikuuta 2012

Viikko 6: Suomalainen talvipäivä -hanke

Nautelankosken museo osallistui vuosi sitten Suomalainen talvipäivä -hankkeeseen, jossa 11 museota dokumentoi erilaisten perheiden talvista arkipäivää. Keskiviikkona 2. helmikuuta 2011 museoiden tutkijat kulkivat perheiden mukana aamusta iltaan valokuvaten, videoiden ja havainnoiden päivän kulkua. Myöhemmin perheitä vielä haastateltiin. Lisäksi perheet ja museoiden tutkijat valitsivat yhdessä perheiden kanssa arjesta kertovia esineitä lahjoittavaksi museoiden kokoelmiin.

Talvipäivä-hankkeeseen osallistuivat Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Keski-Suomen museo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Lahden historiallinen museo, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Nautelankosken museo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Satakunnan museo, Suomen kansallismuseo, Tampereen museot ja Turun museokeskus. Dokumentointi on osa kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelma- eli TAKO-yhteistyötä. Sen tärkeä osa ovat museoiden nykydokumentointihankkeet. Nykydokumentoinnissa tallennetaan tämän päivän elämää, sen ilmiöitä ja niihin liittyvää aineellista kulttuuria joko konkreettisina esineinä tai niiden tallenteina. TAKO-yhteistyön nykydokumentointihankkeiden tuottama materiaali liitetään osaksi Suomi-kokoelmaa, josta muodostuu yhteinen kansallinen tallennekokoelma ja tietopankki.



Nautelankosken museo dokumentoi lietolaisen eläkeläispariskunnan elämää havainnoimalla ja valokuvaamalla perheen kotona sekä niissä paikoissa, joissa he asioivat päivän aikana. Myöhemmin perhettä vielä haastateltiin. Talvipäivä-dokumentoinnissa tallentui paljon eläkeläisperheen tavalliseen arkeen liittyviä asioita. Museon kokoelmiin lahjoitettiin ravilehti, Fiskarsin vasenkätisen sakset ja lakritsipatukka.


Suomalainen talvipäivä -hankkeen dokumentoinnissa kertyneestä aineistosta on avattu verkkonäyttely, joka kuvaa esimerkkien avulla millaista on suomalaisten elämä keskellä talvea. "Suomalainen talvipäivä" tarjoaa näkökulmia arkiseen keskiviikkoon aamulypsystä iltasatuun sekä työntekoon, kouluun ja harrastuksiin. Verkkonäyttelyyn voi tutustua osoitteessa http://tako.nba.fi/suomalainentalvipaiva/ Lue myös vuosi sitten aiheesta kirjoitettu blogiteksti.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja